Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla oli monelle FSP:läiselle tuttua väkeä. Paikalla olivat veljekset Ari ja Kai Kuusisto, Keijo Nordling, Jari Juhola sekä työnjohtajana Karri Lempinen.
Pintakäsittelytyö etenee ripeästi, mutta huolellisesti. ”Valmistuimme ammattikoulusta Raumalla vuoden välein, minä 1985 ja Kai 1986. Työelämään oli kova palo, ja tuohon aikaan Rauman ja Porin seudun telakoilla rakennettiin useita isoja laivoja, ja töitä olikin aina tarjolla”, muistelee Ari Kuusisto.
80-luvulla pintakäsittelijäksi opittiin työtä tekemällä. Moni aloitti telakalla tai Mäntyluodon öljynporauslauttaprojekteissa apumiehenä ja oppi matkan varrella pintakäsittelyä. Silloinen Rauma-Repolan-yhtiö Konepajakouluineen oli myös mukana kouluttamassa alan ammattilaisia, joista Kai Kuusisto on yksi.
”Nuorempana työskentelimme usein paljon lohkomaalaamoilla, joissa pintakäsiteltiin valtavan kokoisia laivalohkoja ja työ oli fyysisesti raskasta. Välillä jouduttiin ryömimään hyvinkin ahtaissa paikoissa”, kertoo Ari Kuusisto.
Veljekset ovat olleet työpari liki 30 vuoden ajan. Välillä työmaalla voi kuulua ärräpäitä, mutta yhteisymmärrykseen päästään aina. Arin mukaan Kain pinna palaa nykyään nopeammin, aiemmin Ari saattoi murahtaa ensimmäisenä.
”Meille on ihan kunnia-asia tehdä työt niin hyvin, kuin vain mahdollista. Jos toisella on työssä tiukka paikka, toinen auttaa kaveria vieressä. Yhdessä ollaan aika tehokas parivaljakko”, sanoo Kai, jonka vahvuutena on Arin mukaan se, että hän hahmottaa pitkätkin projektit kokonaisuuksina. Ari kokee olevansa omassa elementissään erityisesti hiekkapuhallustöissä.
Reissutyö sopii, jos asenne on kohdallaan
Pisimpään Itäkeskuksen FSP:läisistä alalla on ollut Keijo ”Kepu” Nordling, jolla on takana työvuosia 37. Rauma-Repolan ja Hollmingin telakat ovat hänellekin tuttuja työympäristöjä, samoin Mäntyluoto.
”Isoin projekti, jossa olen ollut tähän mennessä mukana, on ehdottomasti Höga Kusten -sillan pintakäsittely Ruotsissa. Siellä pintakäsiteltiin 50 000 neliötä terästä. Työelämän aloittelin apumiehenä ja pensselitöissä, sittemmin mukaan tulivat ruiskumaalaukset ja hiekkapuhallukset. Näistä jälkimmäisiä teen edelleen erityisen mielelläni. Se on itsenäistä ja rauhallista otetta vaativaa työtä, jossa ennättää myös ajatella syntyjä syviä”, sanoo Nordling.
Jari Juhola aloitti työuransa vuonna 1999, Porissa hänkin. Ammattikoulun maalaripuolelta hän siirtyi telakkahommiin, joissa ensin työnantajana oli YIT. Kuten muutkin tämän projektin ammattilaiset, hän siirtyi YIT:ltä vanhana työntekijänä FSP:lle vuonna 2001.
”Ajelin telakalla trukkia ja etenin pikkuhiljaa maalaus- ja ruiskumaalaushommiin. Töitä on aina riittänyt, vaikka telakkabisnes loppuikin muutama vuosi sitten. Töiden riittävyys, työnantajan joustavuus ja hyvät työkaverit ovat tärkeitä asioita, ja näiden takia olen pitänyt FSP:llä työskentelystä,” Juhola toteaa.
Myös muut miehet sanovat, että luotettava ja varma työnantaja on kaiken a ja o. Nyt työnkuva on tietenkin muuttunut: mitä kokeneempi ja osaavampi pintakäsittelijä, sitä laajempi työympäristö. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viisikko tekee lähes koko ajan reissutöitä.
”Reissutyö on varsinkin nykyään mielekäs vaihtoehto. Työnantaja huolehtii siitä, että viikon aikana on kunnon asumisolot – ei mitään takavuosien peltiparakkeja – ja päivien aikataulut selvät. Ylitöitä tehdään aina, jos niihin pyydetään ja joustoa on molemmin puolin. Kumpikaan osapuoli ei katsele kelloa, kun hommat on saatava tiettyyn pisteeseen”, sanoo Ari Kuusisto.
Keskiössä työturvallisuus
Työmailla ei myöskään anneta turhan hierarkian hidastaa. Kuusistot kertovat, että joskus ”me katsotaan päältä ja Lempinen tekee, hyvässä yhteisymmärryksessä.” Karri Lempiselläkin on FSP-vuosia kasassa jo 17.
Muutoksia on vuosikymmenten varrella tapahtunut myös työturvallisuudessa. 1980-luvulla henkilökohtaisten suojainten kanssa ei ollut niin tarkkaa, nyt ei työmaalle ole asiaa edes vierailemaan ilman suojalaseja, turvakenkiä, viiltohanskoja, kypärää tai telineille ilman valjaita. ”Parempi näin”, toteavat miehet yhteen ääneen.
Suurimpia urakoita Kuusistojen ja Nordlingin uralla on ollut Mäntyluodon lisäksi 135-metrinen M/S Oslofjord, joka peruskorjattiin uuteen uskoon Rauman telakalla keväällä 2014. Vanhat maalit poistettiin mastoista vesilinjaan asti, puhdistettiin ja pintakäsiteltiin. Samalla alukseen rakennettiin uusia hyttejä. Raumalta laiva ”uitettiin” Tanskaan, jossa se toimi risteilyaluksena. Haastavaa urakassa oli tiukka aikataulu ja se, että projekti oli odotettua laajempi.
FSP:llä on ollut kesätyöläisenä myös Kai Kuusiston poika. Työsuhdetta olisi mielellään jatkettu, mutta armeijan rivit kutsuivat. Kai Kuusisto ei lähde arvailemaan, seuraako jälkikasvu isän jälkiä. ”Opiskelut ensin, sitten työelämä”, hän kuittaa.
