TÄRKEITÄ KULKUVÄYLIÄ JA MAAMERKKEJÄ, JOIDEN KUNNOSTUS KANNATTAA

Sillat ovat sekä tärkeitä kulkuväyliä että maamerkkejä, joita täytyy kunnostaa säännöllisin väliajoin, jotta niiden käyttäminen pysyisi turvallisena. Suomen siltakannan ikääntyessä myös siltojen peruskorjaustarve on lisääntynyt. Mutta miten siltojen kunnostaminen on muuttunut aikojen saatossa? Entä millaisissa hankkeissa FSP on ollut mukana? Ounaskosken rautatie- ja maantiesillan kunnostaminen oli jättihanke, joka valmistui rovaniemeläisten iloksi aikataulussa lokakuussa 2018. Tänä vuonna olemme olleet mukana kunnostamassa Pasilan Opassiltaa.

Suomen yleisillä teillä peruskorjataan joka vuosi noin 150 siltaa ja noin neljääsataa siltaa ylläpidetään pienemmillä korjaustöillä. Uusia siltoja rakennetaan vuosittain 150–200. Edellä mainitut luvut perustuvat Väylän antamiin tietoihin. Väylä eli Väylävirasto, entiseltä nimeltään Liikennevirasto, vastaa valtion tieverkon, rautateiden ja vesiväylien kehittämisestä sekä kunnossapidosta.

TERÄSSILTOJEN SUOJAAMISELLA PITKÄT PERINTEET

Terässillat kuuluvat haastavimpiin pintakäsittely- kohteisiin, ja niiden suojaamisella korroosiota vastaan on pitkät perinteet. Teräksestä valmistettujen siltojen suojaaminen aloitettiin 1890-luvulla.

Myös maalattavan pinnan esikäsittelyn merkitys ymmärrettiin jo varhaisessa vaiheessa. 1930-luvulla teräspintojen pohjamaalaus ohjeistettiin tekemään mahdollisimman pian pinnan puhdistuksen jälkeen. Vaikka hiekkapuhallus tunnettiin jo tuolloin pinnan puhdistusmenetelmänä, niin siltatöissä sitä alettiin käyttää vasta 1960-luvun alkupuolella.

Seuraavina vuosikymmeninä sekä pintakäsittely- menetelmissä että maaliyhdistelmissä otettiin tärkeitä edistysaskeleita kestävämpään ja turvallisempaan suuntaan. Yksi merkittävä virstanpylväs saavutettiin 1990-luvulla, kun helposti liituuntuvat ja halkeilevat alkydimaaliyhdistelmät sekä pintamaalina käytetyt kloorikautsumaalit korvattiin nopeammin kuivuvilla ja kestä- vämmillä sinkkiepoksipohjamaaleilla ja polyuretaanipintamaaleilla.

Viimeisten 30 vuoden aikana liuotinohenteisten epoksi-polyuretaanimaaliyhdistelmien rinnalle on kehitetty niukkaliuotteisia sekä korkean kuiva- aineen maaliyhdistelmiä, jotka ovat kestäviä, mutta ympäristöystävällisempiä kuin perinteiset, liuotinohenteiset suojamaaliyhdistelmät.

Koska pintakäsittelyprosessin laatua on miltei mahdotonta arvioida ainoastaan valmiin maalikalvon perusteella, jokainen työvaihe sekä tarkastukset on suunniteltava huolellisesti.

HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY

Hyvä suunnittelu on ehdoton edellytys teknisesti hyvin toteutetulle ja kustannustehokkaalle korroosionestomaalaustyölle.

Pintakäsittelysuunnitelmassa tulisi huomioida kaikki tekijät, jotka vaikuttavat maalaustyön lopputulokseen ja kestävyyteen. Rakenteen muoto, ympäristö- ja erikoisrasitukset, pinnan puhdistus, esikäsittely, maalausaika ja -paikka, olosuhteet sekä työn valvonta ja huoltomaalaus pitää ottaa huomioon jo korroosionestomaalauksen suunnitteluvaiheessa.

Pintakäsittelyn lisäksi terässiltojen korroosiota voidaan estää tehokkaasti oikeilla rakenneratkaisuilla. Teräviä kulmia pyritään välttämään, koska niiden suojaaminen riittävän paksulla maalikalvolla on haastavaa. Myös rakenteet, joihin kerääntyy helposti vettä tai jäätä, rasittavat maalikalvoa ja edistävät näin korroosiota.

OHJEET JA STANDARDIT TYÖN SUUNNITTELUN JA TOTEUTUKSEN APUNA

Vaativien teräsrakenteiden, kuten terässiltojen, pintakäsittelystä puhuttaessa ei ohjeiden ja standardien merkitystä voi sivuuttaa. Siltojen korjaustyön suunnittelun ja toteutuksen apuna toimivat SILKO-toimikunnan ja Väylän hyväksymät SILKO-ohjeet. SILKO-ohjeet jakautuvat kolmeen osakokonaisuuteen: yleisiin laatuvaatimuksiin, työkohtaisiin laatuvaatimuksiin sekä voimassa olevien SILKO-tuotteiden luetteloon.

Suomessa käytössä olevat teräsrakenteiden korroosionestostandardit perustuvat kansainväliseen ISO 12944 -standardiin; hyvin usein viitataan myös standardeihin ISO 8501, 8502 ja 8503. Rakenteen suunnitteluun liittyviä näkökohtia tarkastellaan standardin osassa 3 (ISO 12944-3). Osa 4 (ISO 12944- 4) käsittelee teräsrakenteiden pintatyyppejä sekä määrittelee pinnan esikäsittelyluokat.

Vuonna 2019 julkaistu standardin päivitetty osa 5 (ISO 12944-5:2019) sisältää suuntaviivat suojamaaliyhdistelmille ympäristörasitusluokkiin C1-C5 ja upotusrasitusluokkiin Im1-Im3. Osassa 2 (ISO 12944-2) määritellään uusi ilmastorasitusluokka CX Äärimäinen sekä upotusrasitusluokka Im4. Osassa 7 käsitellään maalaustyön toteutusta ja valvontaa. Maalauksen kestävyysluokat ja oletettu kestoikä määritellään standardissa 12944-1, mikä auttaa kunnossapito-ohjelman laatimisessa. On kuitenkin hyvä huomioida, että kestävyysluokka ei ole sama kuin takuuaika.

OUNASKOSKEN SUURSILLAN KUNNOSTUSTYÖ ON OPPIKIRJAESIMERKKI ONNISTUNEESTA VANHAN SILLAN KORJAUSTYÖSTÄ

Siltakannan ikääntyessä siltojen kunnostustarve on lisääntynyt. Vanhojen terässiltojen kunnostus on kuitenkin haastavaa olemassa olevien rakenneratkaisujen, vanhan maalipinnan sekä sääolosuhteiden vuoksi. Lisäksi kunnostustöissä on tärkeää varmistaa työntekijöiden turvallisuus ja ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat.

Rakennusteknisesti mielenkiintoisen Ounaskosken rautatie- ja maantiesillan kunnostustyö oli jättihanke ja oppikirjaesimerkki onnistuneesta vanhan sillan korjaustyöstä. Sillan peruskorjauksesta vastasi Destia Rail ja pinnoitustöistä FSP. Työn tilaajia olivat Rovaniemen kaupunki ja Liikennevirasto. Kyseessä oli yksi vuoden 2018 suurimmista siltaurakoista Suomessa.

Teräsrakenteiden kunnostustyö alkoi maaliskuussa 2018. Sitä ennen Destia rakensi molemmin puolin siltaa uudet kevyen liikenteen väylät. Kevyen liikenteen vanhat teräsulokerakenteet purettiin sillan molemmin puolin ja niiden tilalle rakennettiin uudet. Myös ajotien asfaltti ja sillan valaistus uusittiin. Maantiesillan yläpuolella kulkevalle rautatielle asennettiin uudet kiskot, ja rata sai ympärilleen uudet sepelit. Sillan viiden virtapilarin saumaukset uusittiin ja kivipilarit valaistiin.

Kunnostustyön toteutuksessa noudatettiin SILKO- ohjeita ja sillan korjaussuunnitelmassa määriteltyä SILKO 3.351 hyväksymää maalausjärjestelmää LIVI B.1+. Ramboll Oy valvoi pintakäsittelytyön laatua tarkastuksilla ja dokumentoi kaikki työvaiheet asianmukaisesti.

Aluksi teräsrakenteet suihkupuhdistettiin ruosteesta, vanhasta pinnoitteesta ja muista epäpuhtauksista. Sillan suojahuputuksella estettiin hiekkapuhalluspölyn ja maalin leviäminen vesistöön sekä muualle ympäristöön. Kahdeksan kuukauden mittaiseen pintakäsittelyurakan aikana kaikki Lapin neljä vuodenaikaa ehtivät vaihtua. Suojahuputus suojeli maalattavaa kohdetta talven paukkupakkasilta ja kesähelteillä suoralta auringonvalolta. Pakkasilla teräs jouduttiin lämmittämään plusasteille, jottei sen pintaan tiivistynyt vettä pintakäsittelyprosessin aikana.

Suojamaaliyhdistelmä:
LIVI B.1+; EPPUR 300/4-FeSa21⁄2 (Sa2); C5-M (H)

Maalattavaa pintaa kertyi liki 400 metriä pitkällä ristikkorakenteisella sillalla lähes 23 000 m². Silta jouduttiin sulkemaan kokonaan liikenteeltä kunnostustyön ajaksi, mikä lisäsi aikataulussa pysymisen tärkeyttä. Kesäaikana töitä tehtiin kahdessa vuorossa, 12 tuntia päivässä ja seitsemänä päivänä viikossa.

Kauniin Kemijoen ylittävä alkuperäinen vuonna 1934 valmistunut rautatiesilta tuhoutui täysin Lapin sodassa vuonna 1944. Nykyinen Ounaskosken suursilta on ollut tärkeä maamerkki ja kulkuväylä sekä rovaniemeläisille että matkailijoille jo lähes 70 vuoden ajan. Edellisen kerran Ounaskosken suursiltaahuollettiin 1970-luvulla. Hyvin tehty työ kestää ajan kokeen, ja kunnostetun suursillan odotetaankin palvelevan tiellä liikkujia useiden vuosikymmenien ajan.

OUNASKOSKEN SILTA

  • Kemijoen Ounaskosken ylittävä kaksikerroksinen, ristikkorakenteinen rautatie- ja maantiesilta Rovaniemellä- Lähes 400 metriä pitkä
  • Yksi Suomen suurimmista siltaurakoista vuonna 2018
  • Kunnostustyön tilaajat: Rovaniemen kaupunki ja Liikennevirasto (vuoden 2019 alusta Väylä) – Urakasta vastasi Destia Rail
  • Pinnoitustyöt FSP Finnish Steel Painting Oy
  • Maalattavaa pintaa kertyi lähes 23 000 m²
  • Pintakäsittelytyön laatua valvoi ja dokumentoi Ramboll Oy
YLÖS