Rasitusluokat teräksen pintakäsittelyssä

Teräs on suojattava korroosioilta, jotta se kestää asetetut käyttöikävaatimukset. Pintakäsiteltävän rakenteen tai kappaleen, näiden esikäsittelyn ja suojaukseen käytetyn maalin muodostaman maalikalvon yhdistelmää kutsutaan maalausjärjestelmäksi. Järjestelmän tehtävä on suojata teräspinta korroosiolta ja antaa rakenteelle haluttu ulkonäkö. Rakenne tai kappale tulee korroosiosuojata niin, että se on myös myöhemmin huollettavissa. 

Maalausjärjestelmään saattaa kuulua useampia eri maaleja, jotka täydentävät toisiaan. Toisaalta joissakin järjestelmissä käytetään vain yhtä maalia, jota maalataan yhteen tai useampaan kertaan, kunnes haluttu kalvonpaksuus on saavutettu. 

Eurooppalaiset standardit sanelevat pitkälti minkälaisia korroosionestomenetelmiä Suomessa valitaan käytettäväksi. Maalausjärjestelmiä on niin märkämaalaamiselle kuin jauhemaalaamiselle. Maalausjärjestelmää suunniteltaessa valintaan vaikuttavat ensisijaisesti maalattavana olevan kohteen sijainnin asettamat suojausvaatimukset. Toisin sanoen käsiteltävälle rakenteelle määritetään rasitusluokat

Ilmastorasitusluokat ja rasitusluokat upotetuille sekä maanalaisille rakenteille  

Korroosiosuojausta tehtäessä on tärkeää tietää, millaiselle ilmastorasitukselle suojattava kappale tai rakenne altistuu. Ei ole yhdentekevää suojauksen kannalta porottaako aurinko, koetteleeko tuuli tai meri-ilma suojattavaa kappaletta tai rakennetta. 

Ilmaston kuluttavuus on jaoteltu sen voimakkuuden mukaan kuuteen eri luokkaan. Nämä luokat kuvataan korroosiosuojastandardissa SFS-EN 12944-2.

Ilmastorasituksen määrittelyyn käytetään kahta erilaista tapaa, jotka perustuvat joko mittaamiseen tai arviointiin. Ilmastorasituksen mittauksessa metallinen testikappale altistetaan ilmastorasitukselle. Testikappaleen syöpymistä mitataan vuoden ajan, ja saatuja tuloksia verrataan standardin SFS-EN 12944-2 määrittämiin viitearvoihin. 

Toinen tapa perustuu arvioimiseen. Arvioinnissa huomioidaan pinnan märkänäoloaika ja ympäristön epäpuhtaudet, kuten ilman kloorisuolojen sekä rikkidioksidipitoisuuksien laskeumat. Näiden tekijöiden perusteella määritetään alueen ilmastorasitusluokka. 

Upotetuille ja maanalaisille rakenteille on määritelty kolme rasitusluokkaa. Maaperän tyyppejä ja niiden muuttujien eroja ei luokitella. (Linkki luokkiin)

Maalausjärjestelmien kestävyys ei tarkoita maalauksen takuuta

Maalausjärjestelmien kestävyys jaetaan neljään luokaan standardin SFS-EN ISO 12944-1 mukaan; alhainen (2–5 vuotta), kohtalainen (5–15 vuotta), korkea (15–25 vuotta) ja erittäin korkea (yli 25 vuotta). 

Kestävyysluokitus ei kuitenkaan tarkoita takuuaikaa. Luokituksen tarkoitus on ilmaista maalatun rakenteen oletettua kestoikää ennen merkittävän huolto- tai uudelleen maalauksen tarvetta. Kestävyysluokitus toimii teknisenä viitteenä, jonka avulla voidaan suunnitella rakenteiden ja kappaleiden kunnossapitoa ja huoltoa.