Kun kiireestä tulee vakio

Tovi on taas vierähtänyt, kun olen saanut kirjoitetuksi mitään, mikä on ajatuksissa pyörinyt. Oikeasti ei ole ollut mitään sen kummempia mietteitä mihinkään. Kesä tuli, kesä meni ja kivaa oli. Nyt on syksyäkin jo kuljettu hyvä tovi eteenpäin.

Tämän syksyn aikana olen osallistunut enemmän tavalliseen tuotantotyöhön, mikä on myös vienyt omia ajatuksia muualle kuin työn ja työmenetelmien kehittämiseen. Sen huomasin, että mitä enemmän osallistun itse työn tekemiseen, sitä vähemmälle huomiolle työn ympärillä oleva maailma jää kaiken sen kiireen keskellä. Kiire on selvästi vain huono asia työelämässä, vaikka sitä kovasti sanotaankin ”positiiviseksi ongelmaksi”.

Työ itsessään on positiivista, hetkellinen kiirekin on jollain kierolla tavalla positiivista, mutta eihän me pyritä siihen että kaikki tehdään kiireellä, eihän? Hetkellisesti kiire aiheuttaa vain hetkellisiä haittoja, niin työntekijän kuin työnjohtajan arkeen. Mitä sitten tapahtuu kun kiire on vakio? Uskallan olettaa, ettei pitkällä juoksulla mitään kovinkaan hyvää.

Päästään taas tähän omaan lempiaiheeseeni: kehittämiseen. Miten kehittää työtä niin, että voidaan päästä kiireen yli ja saada mahdollisesti tehtyä lisää aikaa työlle? Kehittämällä työmenetelmiä ja mahdollisesti kehittämällä koko prosessia, ehkä jopa päivittämällä kokonaisuus tälle vuosikymmenelle. Aina ei välttämättä pysty vaikuttamaan niin isoon osaan ilman, että aletaan rakentaa jo olemassa olevaa uudelleen, mutta jos saisi edes osan siitä suunniteltua paremmin, niin voidaan päästä jo haluttuun tavoitteeseen. Meillä on hyvä maine asiakkaiden keskuudessa siinä, että palvelemme asiakasta aina parhaalla mahdollisella tavalla. Pystymme kuulemaan ongelmia ja keksimään ratkaisuja vähän rajumpiinkin ongelmiin tai vaikeuksiin, jos niin voidaan sanoa. Joskus on vain nähtävä vähän isommalta kantilta kokonaisuutta ja heitettävä omaakin näkemystä pöytään, mikä palvelisi asiakasta sekä meitä itseämme.

Se on helpommin sanottu kuin tehty. Siihen vaikuttaa juurikin tuolla aikaisemmin mainittu kiire. Miten voit päästä kehittämään työtä niin, että voisit päästä kiireestä eroon, jos olet niin kiireinen, ettet pysty antamaan ajatusta selvälle ongelmalle? Suoraa ratkaisua ei välttämättä ole, eikä ainakaan mitään ”yhden yön simsalabim” -taikaiskua. Joskus voi yksinkertaisenkin ratkaisun hoksaamiseen mennä useampi päivä, viikko, kuukausi, vuosi tai jopa vuosia.

En oikein itsekään tiedä mitä koetan selvittää, varmaan vain vuodatusta, kun olen paininut tämän ”kiire sekoittaa mun työtä” -hetken kanssa. Olen silti positiivinen tulevaisuuden kannalta. Ehkä olemmekin niin sanotusti ”jännän äärellä”, mikä vain odottaa tapahtumista, ja minkä myötä pääsemme uudelle tasolle kehityksessä.

Visiot ovat hyvästä, uskaltakaa vain kertoa niistä ääneen!

Jatketaan!
 
Simo Sorjonen, FSP:n Raision pintakäsittelylaitoksen työnjohtaja ja 5S-kouluttaja.