Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat yleisiä pintakäsittelytyössä. FSP:ssä niitä on lähdetty hoitamaan ja ennalta ehkäisemään aktiivisesti yhdessä työterveyshuollon kanssa. Se on kannattanut. Tuki- ja liikuntaelinongelmiin liittyvät sairauspoissaolot ovat vähentyneet ja esimerkiksi työfysioterapeutin suoravastaanotosta on saatu hyviä tuloksia.
– Maalatessa työasennot ovat usein toisteisia. On tyypillistä, että esimerkiksi hartiaseutuun tulee kireyttä, kun kädet puristavat jatkuvasti maaliruiskua ja olkavarsi on usein kohoasennossa, kuvailee Mari Rajakallio, FSP:n henkilöstöjohtaja.
Työn rasittavuus on tiedostettu FSP:ssä jo vuosia sitten, ja ongelmaan on lähdetty hakemaan ratkaisua yhdessä työterveyshuollon kanssa.
– Olemme tehneet asiassa yhteistyötä Terveystalon kanssa jo vuodesta 2004. Tiimi on hyvä ja toimiva, ja yhdessä olemme luoneet FSP:lle valtakunnallisen työterveysmallin, joka ottaa huomioon erityisesti pintakäsittelytyön luonteen, Rajakallio kertoo.
– Meillä on käytössä TULES-hoitopolku eli tuki- ja liikuntaelinasioihin keskittynyt hoitomalli, ja työkykyjohtamisen tunnuslukuja seurataan ohjausryhmässä. Työn turvallisuus ja kokonaisvaltainen työhyvinvointi ovat avainasemassa.
TOIMINTAMALLEJA ERI TILANTEISIIN
Kaikilla FSP:n työntekijöillä on säännölliset työterveystarkastukset ja oikeus käyttää työterveyshuollon palveluja aina tarvittaessa. Työterveyspalveluissa pääpaino on kuitenkin pintakäsittelyalan erityisissä haasteissa.
– TULES-hoitopolku antaa toimintamallit eri tilanteisiin työpaikalla ja työntekijän arjessa. Ajatus on, että työperäiset oireet pyritään ennalta ehkäisemään, tai jos niitä ilmenee, niihin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sanoo koordinoiva työterveyslääkäri Kari Mölsä.
– Kaiken keskiössä on työntekijän työkyvyn ylläpitäminen, ja resurssit on kohdistettu niin, että voimme vaikuttaa siihen mahdollisimman paljon.
Käytännössä TULES näkyy esimerkiksi sisäisinä perehdytysohjeina, jotka ohjaavat oikeisiin työtapoihin ja myös hakemaan apua oireisiin. Ongelmien ennalta ehkäisyn lisäksi omat toimintamallit on esimerkiksi korvaavaan tai kevennettyyn työhön.
– Työfysioterapeutin rooli on ollut keskeinen toimintamallien luomisessa, ja työfysioterapeutin suoravastaanotosta on saatu hyviä kokemuksia, Mölsä kertoo.
KOKONAISVALTAISTA KARTOITUSTA
Työfysioterapeutin suoravastaanotto tarkoittaa, että fysioterapeutille pääsee ilman lääkärin lähetettä.
– Tarvearvio tehdään ajanvarauksessa, kertoo Jonas Turunen, koordinoiva työfysioterapeutti.
Hän kertoo, että työfysioterapeutin toimenkuva on laajempi kuin perinteisen fysioterapeutin.
– Olen erikoistunut työkuormitustekijöihin. Hoidon pääpaino ei ole manuaalisissa hoidoissa tai kudoskäsittelyssä, vaan siinä, että kartoitan laajasti asiakkaan ongelman ja pyrin ratkaisemaan sen yhdessä hänen kanssaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
Alkuhaastattelu auttaa selvittämään, mikä on paras apu.
– Hoitomalli lähtee siitä, että emme keskity vain oireisiin, kuten alaselkäkipuun, vaan keskustelemme laajemminkin asiakkaan tilanteesta. Miten hän pärjäät työssä, miten nukkuu, miten vapaa-aika sujuu?
Oireen taustalla voi olla työhön, arkeen tai elintapoihin liittyvä syy, joten on tärkeää keskittyä muuhunkin kuin itse oireeseen. Voin tarvittaessa kirjoittaa sairauslomaa tai ohjata eteenpäin lääkärille. Tavoite kuitenkin on, että neuvojeni kautta löytyisivät työ- ja elintavat, joilla asiakas pääsee ongelmastaan eroon, ja mielellään lääkkeettömästi, Turunen selittää.
Hän toivoo, että työntekijät ottaisivat yhteyttä työfysioterapeuttiin hyvin matalalla kynnyksellä.
– Kenenkään ei tarvitse itse tietää, mitä hoitoa tarvitsee. Mutta jokainen on oman olonsa asiantuntija, ja mitä avoimemmin kertoo olostaan ja mitä aiemmin hakee apua, sen paremmin apua voi saada.
Kaikki ei ole vain asiakkaan oman kuvailun varassa, vaan tiettyjä asioita voidaan myös mitata. Pintakäsittelijöille tehdään esimerkiksi puristusvoimatestejä.
– Liian vähäinen puristusvoima heijastuu helposti kyynärvarren häiriönä tai niska-hartiaseudun ongelmina. Lihashuollosta ja liikeharjoittelusta on apua näiden vaivojen hoidossa, samoin siitä, että työssä pidetään lyhyitä mikrotaukoja.
Työfysioterapeutin suoravastaanotto on melko uusi toimintamalli niin FSP:ssä kuin muuallakin. Ensikokemukset ovat hyvät.
– Työhönpaluu sairausloman jälkeen on nopeutunut ja lääkkeiden käyttö on vähentynyt. Usein myös saman ongelman toistuminen on saatu katkaistua kokonaisvaltaisen kartoituksen ja ohjeistuksen avulla. Haluankin motivoida pysyvään toimintatapojen muutoksen, Turunen sanoo.
ÄLYVAATTEITA JA AUTOMATIIKKAA
Eri työtilanteita ja TULES-hoitopolun malleja on käyty läpi yhdessä FSP:n eri yksiköiden esimiesten ja työntekijöiden kanssa. Myös tekniikasta on ollut apua. Tietyissä yksiköissä on tehty työergonomiamittauksia älyvaatteiden avulla.
– Vaate mittasi työntekoa, ja lisäksi työntekoa kuvattiin, Jonas Turunen havainnollistaa.
– Älyvaatteen kautta saatiin tietoa eri lihasryhmien aktivointitasoista. Pystyimme myös havainnoimaan työasentoja ja niiden kestoja eri työvaiheissa.
Nyt, kun työn kuormittavuustekijät ovat tarkasti tiedossa, kuormitusta pyritään ehkäisemään työtapaohjeiden lisäksi automaatiolla ja esimerkiksi sillä, että pintakäsittelijä voi säätää maalaamossa, millä korkeudella käsiteltävä kappale on.
– Työergonomia on otettu huomioon uusien laitoksiemme suunnittelussa, Mari Rajakallio kertoo.
JOKAINEN VOI VAIKUTTAA TYÖHÖNSÄ
Mari Rajakallio on tyytyväinen, että FSP on lähtenyt kehittämään työterveyden palveluja ja toimintamalleja aktiivisesti.
– On haastavaa tehdä fyysistä työtä esimerkiksi putken sisällä, ulkona sillalla, polvillaan… Pintakäsittely on sellaista, että tarvitaan tukitoimia, hän sanoo. Työasentojen ja -olosuhteiden lisäksi työssä jaksamiseen vaikuttaa työpaikan ilmapiiri. Siinä avoimuus ja luottamuksellisuus ovat avainasemassa.
– Esimiehellä on suuri vastuu työn sujumisesta ja myös työntekijöiden voinnista, Jonas Turunen arvioi.
– Jos hän on avoin ja aktiivinen, muidenkin on helppo kertoa asioistaan.
Kari Mölsä sanoo, että mahdollisuus käydä omaan jaksamiseen liittyviä asioita läpi työfysioterapeutin kanssa on myös mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön.
– Työnteon kulttuuri kehittyy. Kun kaikki voivat vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen työpaikalla, olo paranee ja työkin sujuu paremmin. Mari Rajakallio sanoo, että FSP:tä kiinnostaa työn sujumisen ohella nimenomaan työntekijöiden olo, hyvinvointi.
– Emme halua, että työ vie kaikki voimat. Haluamme, että työtekijämme pääsevät joka päivä terveenä töistä kotiin ja aikanaan myös työstä eläkkeelle.
