Ajatuksia ideakulttuurista

Ideakulttuuri on nykypäivänä melko polttava aihe joka työpaikalla, mutta se ei välttämättä synny itsestään. Ideoita tulee ja menee, mutta mikä on se juttu, jolla saadaan ne ideat ylös? On olemassa kummiskin ideoita mitkä ovat heti alkuun hyviä ja on myös niitä mitkä ovat susia jo syntyessään. Silti jokainen idea pitäisi jotenkin noteerata, ettei homma kuole heti alkuunsa. Hienointa koko ajatuksessa on se, kun saa ajatuksen jostain mikä helpottaa ensinnäkin itseään ja mukavana bonuksena, jos siitä hyötyy joku toinenkin joko fyysisesti tai henkisesti. Kun näitä on keksinyt muutamia ja ne on vielä toteutettu, lähtee välittömästi lumipallo rinnettä pitkin alas, mikä kasvaa itsestään ja sitä ei varmaan kukaan halua pysäyttää.

Itse kävin metsäteitä pitkin juoksentelemassa ja vähän offroadiakin tuli harrastettua kotikontuni lähistöllä ja nollasin ajatuksia kuuntelemalla musiikkia kuulovaurion rajoilla. Ilma oli tasaisen harmaa ja ankea, eikä yhtään helpottanut sekään, että pienen kannon yli loikatessani laskeuduin polvia myöden suohon. Sain kaivettua itseni ylös siitä rämeestä ja hakeuduin läheisellä asfalttitielle jatkamaan lenkkiäni kintut navetalle haiskahtaen, mutta päättäväisesti jatkoin kevyen lenkkini loppuun. Kotimatkallani päähäni pulpahti ajatus yhdestä töihin liittyvästä asiasta, mikä ei ollut niin kiireellinen, mutta hyvinkin käytännöllinen ja omaa työtäni helpottava. Loppumatkan ajan hioin sitä ajatuksissani johonkin suuntaan ja kotona kirjasin sen itselleni muistiin, jotta voin sen sitten maanantaina tehdä työpaikalla, avot! Tästä oli hyvä jatkaa läheiseen ”halpahuonekaluwalhallaan”, ja loppuilta menikin sen paikan tuotoksia kasaillessa, parin asennusoluen kanssa.

En itse vielä koe, että työasiat rassaisivat itseäni vapaa-ajalla. Enkä ahdistu, jos ajatuksia tai ideoita tulee lenkillä. Piirtelen muutenkin taivaanrantoja ajatuksissani ja välillä koetan katsella pintakäsittelyalan uusia innovaatioita (kummallisen vähän tämän alan asioista on mitään rummutusta missään).

Ideakulttuuriin on jokaisen helppo lähteä ja samaistua, kuka ei voisi väittää olevansa laiska? Laiskuus on työelämässä hyvin helposti havaittavissa, mutta mitä jos laiskuuteen lisätään tunnollisuus, eli teet töitä, mutta haluaisit päästä vähemmällä? Tässä ideakulttuuri kohtaa tekijänsä. Miten jokin työ olisi helpommin tehtävissä vähemmällä panoksella ilman, että lähdetään hutiloimaan tai tehdään sekundaa. Kuka sitä lähtee purkamaan helpommin kuin itse työntekijä? Työnjohtaja? Ei. Kyllä sen tekijän se ajattelu täytyy tehdä, kun tekijä itsensä parhaiten tuntee mihin pystyy ja mihin ei. Monesti korjaustoimet ovat hyvinkin pieniä. Jos esim. maaliletku on kokoajan sekaisin tai jää kiinni johonkin kulmaan, siihen voi auttaa jo maaliletkun keriminen oikein. Maaliletkuhan ei ole metrilaku, vaan herkästi kierteelle menevä metallirangalla varustettu pätkä rautakankea kun paineet ovat takana. Tähän auttaa jo, kun uuden maaliletkun vetää suoraksi ennen käyttöönottoa ja kerii letkun ”englantilaisittain” silloin kun välineitä ei käytetä. Näin saadaan jo maaliletku semmoiseksi, ettei se hakeudu solmuun itsestään. Täytyy siinä työn ohessakin toki muistaa välillä pyörittää letkua suoraksi solmuista. Ehkä monet ideat ovat osalle itsestäänselvyyksiä, mutta esille tullessaan osalle kultakimpaleita. Ehkä rutinoituminen murjoo ideoita kun huudellaan ”näin ollaan aina tehty”, mutta onko pakko? Ehkä, ehkä ei.

Jos aloittaa olemassa olevista asioista ja parantaa niitä niin pitkälle kuin suinkin on mahdollista, päästään jo hyvään alkuun. Totuus on myös se, että jonkin pisteen jälkeen alkaa varmasti kehittäminen vaatimaan rahaa, mutta siihen päästessä on mahdollista myös selittää itselleen ja muille, minkä takia tähän asiaan kannattaa pistää rahaa kiinni. Se voi olla vaikka uusi maalausteline (ehkä isompi, hienompi ja komeampi), koska se on todettu tarpeelliseksi, jotta saadaan maalattua enemmän tavaraa kerralla. Tai ehkä jokin uusi suojausmenetelmä, tai missä suojaamiseen käytettävää materiaalia tulisi säilyttää.

Pidetään mieli virkeänä ja ääneen saa puhua ajatuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Eikä välttämättä ideoita tule, jos pakotetaan. Ne tulee jos on tullakseen. Pidetään motiivit vain kunnossa, miksi ideoita kannattaa keksiä ja lähteä leipomaan. Itsehän olen laiska ja haluan tehdä työni hyvin, eli olen kehittänyt omaa työntekoani siihen pisteeseen, että se on helppoa, nopeaa ja laadullisesti hyvää – ei välttävää, vaan hyvää.

Ollaan ylpeitä siitä mitä tehdään!
 
Simo Sorjonen, FSP:n Raision pintakäsittelylaitoksen työnjohtaja ja 5S-kouluttaja.